Talvivalkosipulin kasvatus

Hoito- ja kasvatusohjeet, Viljelyvinkit by Sari, 16.10.2024

Talvivalkosipulin kasvatus on tosi helppoa, mutta kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa: istukkaat istutetaan syksyllä, ja satoa pääsee korjaamaan seuraavana kesänä. Odotus kuitenkin kannattaa, sillä tuore valkosipuli on erinomaista! Sipuleista voi myös kerätä pieniä määriä lehtisatoa kesällä. Ja erityistä herkkua ovat kovavartisten sipulien kukkanuput eli skeipit, jotka poistetaan kesällä. Niitä voi käyttää esim. pestossa, wokeissa, salaateissa, säilykkeissä tai missä vaan, mihin mieto valkosipulinen maku passaa. Meidän oloissamme valkosipuli ei varsinaisesti kuki, vaan kukkavarteen kehittyy suoraan minisipuleita eli itusilmuja, jotka voi istuttaa syksyllä maahan kuten isot kynnetkin.

Valkosipuleita on kahta tyyppiä, pehmeä- ja kovavartisia, ja nämä voidaan vielä jaotella useampaan ryhmään ominaisuuksiensa perusteella. Yleistettynä pehmeävartiset valkosipulit kasvavat hieman isommiksi, runsaskyntisiksi ja viihtyvät meitä eteläisemmissä olosuhteissa, ja pienemmät, mutta isompikyntiset kovavartiset kestävät meidän kylmät ja pitkät talvet paremmin. Kovavartisten sipulien varsi on nimensä mukaisesti kova, sillä kasvi kasvattaa kesällä itusilmuja tuottavan kukkavarren, joka kuivuessaan kovettuu sipulin sisälle. Tämän vuoksi kovavartisia valkosipuleita on vaikea letittää. Pehmeävartiset lajikkeet eivät kasvata kukkavartta, mutta niille voi kyllä kasvaa varteen itusilmuja, mikä voi myös haitata letittämistä. Itusilmut ovat kuitenkin ihan kova sana, sillä niistä voi kasvattaa uusia valkosipuleita. Kasvatus isoksi sipuliksi tosin kestää yleensä 3-4 vuotta, mutta sillä keinoin saa edullisesti paljon lisäysmateriaalia.

Talvivalkosipulin istutus aloitetaan yleensä siinä vaiheessa, kun maan lämpötila on laskenut alle +10 asteeseen. Etelä-Suomessa se ajoittuu yleensä lokakuun loppupuolelle, mutta Kuopion korkeudelta ylöspäin sopiva istutusaika saattaa olla jo syyskuun lopulla. Tavoitteena on, että maa olisi sen verran kylmää, että valkosipuli ei ala versomaan, mutta ehtisi kuitenkin juurtua ennen maan routaantumista. Kestävimmät kovavartiset valkosipulilajikkeet kestävät kyllä istuttamisen jäiseenkin maahan, silloin tarvitaan vain esim. rautakanki istutuskuoppien tekoon sekä sulaa multaa, jolla istutuskuopat peitetään.

Talvivalkosipulin istukkaat jaetaan vasta istutuspäivänä, jotta kynnet eivät kuivu liikaa. Irrota kynnet varovasti, jotta niitä suojaava kuori pysyisi ehjänä (kuva 4). Isoimmista kynsistä kasvaa usein muhkeammat valkosipulit, joten jos lisäysmateriaalia on paljon, voit käyttää pienemmät ruuanlaittoon ja istuttaa vain isoimmat. Itse istutan yleensä kaikki, sillä pienemmätkin sipulit kelpaavat kyllä itsellä käyttöön seuraavana vuonna. Kovakaulaisissa lajikkeissa kynnet voivat olla hyvin tiukassa, silloin kannattaa hieman "nitkutella" kynsiä löysemmäksi kuivan varren avulla.

Valkosipuli istutetaan yleensä n. 5-7 cm syvyyteen. Valitse mahdollisimman aurinkoinen paikka puutarhasta. Sopiva istutustiheys on 10-15 cm ja riviväli 20-30 cm, jos kasvatat riveissä. Jos istutat sipuleita paljon, kannattaa kynsille kaivaa penkin pituiset vaot (kuva 1), jolloin työ käy nopsaan, mutta kuohkeaan multaan voi tehdä myös istutuspuikolla sopivat istutuskuopat (kuva 2). Lisää istutusvakoon tai –kuoppaan lannoitetta (kuva 3), paina kynnet suippo pää ylöspäin pohjalle (kuva 5) ja peittele mullalla (kuva 6). Rivit kannattaa merkitä jo ennen peittämistä. Jos sää on kovin kuiva, voit kastella kasvimaata, jotta multa asettuu paikoilleen. Vähälumisilla alueilla istutusalueen voi kattaa puiden lehdillä, kuivalla heinällä, pellavarouheella tai oljella, jotta kynnet ehtisivät juurtua ennen maan jäätymistä. Alueilla, joissa lumi sataa aikaisin, peittely ei ole pakollista. Kesällä kate auttaa kastelussa ja vähentää rikkaruohojen määrää.

Valkosipulin kasvatus

Tähän loppuu puutarhurin osuus ennen kevättä. Keväällä pian lumien sulamisen jälkeen alkaa pieniä vihreitä versoja nousta maan pinnalle. Silloin on seuraavan lannoituskerran vuoro. Voit käyttää nestemäisiä tai rakeisia lannoitteita. Kesällä hoidoksi riittää rikkaruohojen torjunta, hyvä kastelu poutasäällä ja kolmas lannoituskerta kesäkuussa. Hyvällä kastelulla ja lannoituksella valkosipulit jaksavat kasvaa isoiksi. Heinäkuussa kovakaulaisiin lajikkeisiin kasvaa kukkavarret, jotka kannattaa poistaa, jotta sipulit jatkaisivat vielä vähän kasvuaan. Jos haluat lisätä omaa valkosipulikantaa, pulleimmat kukkavarret kannattaa jättää kasvamaan ja kerätä niistä loppukesällä itusilmut talteen. Itusilmut istutetaan syksyllä maahan varsinaisten istukkaiden kanssa. Niitä hoidetaan kuin isoakin valkosipulia, mutta varsinaista satoa alkaa saada n. 3 vuoden kuluttua.

Sadonkorjuu alkaa keleistä ja lajikkeista riippuen yleensä heinäkuun lopulla. Voit varovasti kaivaa sipulin esiin ja tarkistaa, missä mennään. Yleensä hyvä ajankohta on, kun muutama alimmainen lehti alkaa kellastua. Liian pitkään ei kannata noston kanssa odottaa, jotta kynnet eivät alkaisi erkaantua. Se heikentää sipulin säilyvyyttä. Kaiva sipuli varovasti ylös esim. rikkaruohoraudan avulla. Kuivatus on hieman sotkuista puuhaa, ja etenkin savisessa maassa kasvaneet sipulit voi huuhtaista puhtaaksi, ja sitten sipulit laitetaan naatteineen kuivumaan kuivaan ja lämpimään paikkaan muutamaksi viikoksi. Kun sipulit ovat kuivuneet, varret voi leikata 5-10 cm pitkiksi ja juuret leikata pois. Säilytä valkosipulit huoneenlämmössä, jotta ne pysyvät lepotilassa. Komeimmat sipulit voit erotella talteen syksyn istutuksia varten.

Talvivalkosipuli on melko terve kasvi, siihen voi iskeä kuitenkin erilaisia sipulikasveja vaivaavia homeita. Tuholaisista suurin riesa on sipulikärpänen (Delia antiqua), joka syö kynsiin käytäviä ja pilaa siten satoa. Sipulikärpästä voi torjua tiiviillä tuholaisverkolla, joka asetetaan paikoilleen loppukeväällä, ja kasvikumppaneista porkkana saattaa auttaa torjumaan kärpäsiä. Viljelykierrolla voi yrittää torjua kärpästä, mutta fakta on, että kärpänen lentää helposti pitkiäkin matkoja sipulintuoksun perässä, joten kotipihalla keino voi olla turha. Viljelykierrosta on kuitenkin apua kasvitautien leviämisen ehkäisyssä. Vanha ohje on ripotella istutuskuoppaan puhdasta tuhkaa. Ammattiviljelyssä on Keski-Euroopassa saatu hyviä tuloksia isosukkulamatojen (Steinernema feltiae) käytöstä kärpästoukkien torjumiseen, mutta tästä löytyy aika vähän sovellettavaa tietoa kotipuutarhurin käyttöön. Isosukkulamatoja on kuitenkin saatavilla esim. Biotukselta ja tämä biologinen torjuntakeino on varsin turvallinen keino, jos vain löytää oikeat ajankohdat sukkulamatojen levityksellle.